El suerte rojo -litter in english

Emänä pentueessa on Puolan tuontimme Sachi (Sachi Halne Wzgórze) ja isänä ensimmäisen Cazador Grande pentueen isä Akai (Hokuoukensha No Masahiko Go). Sachi vieraili Akain luona viikolla 22. Molemmat olivat kovasti toisistaan kiinnostuneita. Sachi liehitteli Akaita kiehnäämällä kuin kissa ja tyrkytti itseään. Akai yritti useaan kertaan astua Sachia, mieluiten ilman ihmisten läsnäoloa. Ongelmana oli, että Sachi säikähti aina kokemattomuuttaan astumishetkellä ja Akai ei halunnut astua väkisin, vaikka oman lauman tyttöjen kanssa ei olekaan yhtä hienotunteinen. Edes Terhin apu ei tuonut asiaan muutosta, vaikka Akai Terhin läsnäolon hyväksyikin.

Näiden muutaman päivän aikana pohdimme eri näkökulmista keinosiemennyksen ajatusta. Itse kannatamme luonnollisuutta näissä astutusasioissa, kuten monessa muussakin koiriin liittyvässä mm. ruokinta. Päädyimme kuitenkin auttamaan hieman luontoa tässä asiassa, kun näimme, että koirat olivat hyväksyneet toisensa ja yritystä oli molemmin puolin. Sachi siis keinosiemennettiin Akain tuorespermalla. Eläinlääkäri Merja Dahlblomin mukaan tiineyden mahdollisuuden oli hyvä - Akain sperma oli todella hyvälaatuista ja ajankohta siemennykselle oli progesteronikokeen perusteella juuri oikea. Siemennyslomakkeessa syy siemennykselle on nartun kokemattomuus.

Sachin käytöksestä kävi pian siemennyksen jälkeen ilmi, ettei kyse ollut valeraskaudesta, vaan Sachi oli todella tiineenä. Sachin tiineysaika sujui todella hyvin: Sachi ei ollut pahoinvoiva, söi hyvin ja lenkkeili todella pitkään normaalisti.

Sachin synnytys käynnistyi 29.7.2013 ja molemmat pennut syntyivät saman päivän puolella. Pennut olivat kookkaita ja tästä johtuen Sachi tarvitsi ihmisapua ensimmäisen pennun saattamiseksi maailmaan. Pennut olivat kauniin punaisia, reippaita ja vahvoja. Sachi hoiti pentujaan antaumuksella. Olemme iloisia, että saimme Sachilta ja Akailta kaksi näin upeaa pentua.

Pennut söivät hyvin ja kasvoivat vauhdikkaasti. Molemmat olivat vahvaluustoisia ja kauniin punaisia, ilmeeltään ja rakenteeltaan hieman erityyppisiä. Oli ihana seurata pentujen kasvua, oppimista ja leikkejä, vaikka ajoittaisia huoliakin kasvun aikana oli. Pentujen kasvuaika olikin jatkuvaa tunteiden heittelyä ilosta huolestumiseen ja takaisin iloon. Alusta asti pentujen omat luonteenpiirteet tulivat selvästi esille: Copperi-poika oli itsenäisempi ja pelottomampi, kun taas Tyyne oli riehakkaampi ja kiinnostuneempi ihmisten seurasta kuin veljensä. Copperilla oli myös pienestä asti kova halu tutkia ympäristöään, joten Copperi lähti siskoaan ennen nousemaan jaloilleen. Molemmista löytyi tietysti myös pieni naskalihammas, joka rakasti painileikkejä ja riehumista sisaruksensa kanssa. Molemmat ovat meille hyvin rakkaita.

Seurattuamme pentujen kasvua 8 viikkoa ja opittuamme tuntemaan niiden upeat persoonat, tuntui todella pahalta se mitä Copperin kanssa tapahtui. Luovutuksen aikaan olimme hieman huolissamme Copperin takajaloista, koska Copperi ei mielestämme käyttänyt jalkojaan täysin asiaankuuluvasti. Toivoimme kasvun myötä jalkojen tilanteen paranevan. Kuitenkaan kehitystä parempaan ei tapahtunut, vaan kasvun myötä tilanne tuntui nopeasti vain huononevan. Niinpä Mirva vei Copperin eläinlääkärille 10 viikon iässä omistajan suostumuksella ja yhteisen huolemme vuoksi. Uutiset eläinlääkäriltä olivat musertavia: Copperilla oli synnynnäinen kehityshäiriö molempien reisiluiden kaulojen kulmauksissa ja mitään ei ollut tehtävissä Copperin parantamiseksi. Eutanasia oli ainoa vaihtoehto, sillä Copperi kärsi jo kovista kivuista. Copperi sai nukkua pois omistajansa sylissä 14.10.2013 11 viikon iässä. Olemme todella surullisia, ettemme saaneet seurata Copperin kasvua komeaksi akitaurokseksi, joka siitä olisi varmasti tullut. Olemme myös surullisia, että kaikki me Copperia rakastaneet ihmiset jouduimme käymään läpi tämän kokemuksen. Sellaista elämä valitettavasti joskus on. Copperi jätti jälkeensä paljon ihania muistoja ja suuren tyhjän aukon.

Myös Tyynen kasvuaikana oli huolta takajalkojen kehityksestä, sillä jalkojen liikerata ei ollut täysin normaali. Kuitenkin Tyyne vaikutti reippaalta ja iloiselta pennulta, eikä Tyyne vaikuttanut kipuiselta. 6.12.2013 huoli oli jo sen verran suuri, että Tyynelle varattiin aika ortopedille. Ortopedi tutki Tyynen sekä palpoiden että kuvaamalla 16.12.2013. Uutiset olivat jälleen musertavia eli Tyynen takajalkojen ongelmat olivat lähes identtisiä Copperin kanssa. Koskapa mikään operaatio ei voinut taata Tyynelle normaalia kotikoiran elämää ja olisi aiheuttanut vain lisää kipuja, niin päädyimme yhdessä Tyynen eutanasiaan. Tyyne sai nukkua pois rakkaan sijoitusemäntänsä seurassa 17.12.2013.

Sanat eivät riitä kuvaamaan tunteita, joita tämän pentueen kanssa on käyty läpi. Tuntui kuin olisi elänyt samaa painajaista yhä uudestaan ja uudestaan. Tuntui kovin väärältä, ettei kumpikaan pennuista saanut elää normaalia pennunelämää sekä varttua aikuiseksi. Suerte rojo eli punainen onni - onnekas tämä pentue ei ollut, mutta onnea oli molemmilla pennuilla, kun saivat elää lyhyen elämänsä valtavan rakastettuina.


Copperi & Tyyne 21.9.2013

Yhteiskuvia pennuista

TÄSTÄ PENTUEEN SUKUTAULUUN




6.12.2013
Cazador Grande La Dama Fortuna
29.7.2013 - 17.12.2013

1. Punainen narttu Tyyne n. 22.48
syntymäpaino 479g
Tyynellä todettiin 16.12.2013, että reisiluunpäiden asento on hyvin pystysuora ja reisiluu ei tahdo pysyä lonkkamaljassa rakenteellisen ongelman vuoksi. Normaalia elämänennustetta Tyynelle ei voitu antaa, joten päädyimme eutanasiaan.

Omistaja: Terhi Kämäräinen

Tyynen kuvia TÄÄLLÄ.


20.9.2013
Cazador Grande El Hijo Afortunado
29.7.2013 - 14.10.2013

2. Punainen uros Copperi n. 23.50
syntymäpaino 471g
Copperilla todettiin 10 viikon iässä synnynnäinen kehityshäiriö molempien reisiluiden kaulojen kulmauksissa - eutanasia 14.10.2013.

Omistaja: Dimitri Roukki

Copperin kuvia TÄÄLLÄ.