Ylpeät kasvattajat


Thoughts about breeding in english

Terhi: KOIRANKASVATUKSEN HAAVEET JA TODELLISUUS

Oma toiveeni saada koiralleni jälkeläisiä syntyi jo ensimmäisen koiramme, tiibetinspanieli Janen, kohdalla ollessani lapsi. Vaikka vanhemmat hetkellisesti innostuivat Janen jälkeläisistä, niin asian eteen ei tehty koskaan mitään. Tuolloin kyse ei ollut niinkään koiranjalostuksesta, vaan omasta halusta päästä seuraamaan luonnon ihmeistä ihaninta eli uuden elämän syntyä. Toisen koirani Oonan kohdalla ajatukset olivat edelleen hyvin samankaltaisia, vaikka mukaan oli tullut jo mm. kasvattajan peruskurssin ja kennelnimen anomisen myötä koiran jalostukseen liittyviä ajatuksia. Itse olin tuolloin kovin nuori ja mielipiteiltäni mustavalkoinen. Pääsin mukaan Dogo Argentino Club ry:n jalostustoimikuntaan, joka toimi hyvänä kouluna omien kasvatusnäkemysteni eteenpäin viemiseen. Kokeneiden kasvattajien näkemykset toivat lisää perspektiiviä omaan ajatusmaailmaan ja omia näkemyksiä sekä niiden paikkansa pitävyyttä joutui myös pohtimaan perusteellisesti. Välillä jouduin huomaamaan, ettei perusteluni jollekin näkemykselle ollutkaan niin vahvalla pohjalla kuin kuvittelin. Oonaa ei koskaan astutettu terveyssyistä johtuen, joten on oma osani ollut seurata sivusta muiden kasvatustyötä ja kasvatusvalintoja.

Ensimmäisten Cazador Grande pentujen jälkeen olemme edenneet pentue pentueelta pienin askelin eteenpäin. Alkutaipale akitakasvatuksen kanssa oli hyvin kivikkoista ja välillä teki jo mieli luovuttaa. Onneksi meitä on ollut tässä alusta asti kaksi eli Mirva ja minä. Näin toinen voi tukea toista tarpeen tullen. Viimeisin akitapentue vuonna 2016 oli viimein se, josta saimme pohjan jatkaa eteenpäin. Petit bleu de gascognen kanssa tuntui tärkeältä, että ensimmäisen yhdistelmän täytyy olla paras mahdollinen, jotta siitä voi rakentaa eteenpäin rodun tulevaisuutta Suomessa. Mielestäni onnistuimme tässä hyvin. Tästä iso kiitos kuuluu Eletan ja Nemon kasvattajalle Damien Debrosselle, joka on ollut iso tuki uuden rodun kasvatustyön aloituksessa. Kiitos Damien! Vaikka kennelnimellemme on syntynyt vasta 5 pentuetta, niin tuntuu, että olemme kasvaneet kasvattajina tässä ajassa jo hurjasti eteenpäin.

Jalostusyhdistelmistä

Itselleni tärkeää on koiran kokonaisvaltainen hyvinvointi, johon vaikuttavat monet tekijät mm. koiran kantamat geenit, sen saama ravinto, kasvatus, koiran saama liikunta ja virikkeet sekä ympäristö, jossa koira elää. Jalostusvalinnoillani vaikutan pennun geneettiseen perimään, vaikken aina niin tietoisesti kuin ehkä toivoisin. Vaikka valittu pari täyttäisi esimerkiksi terveystutkimuksien osalta akitoille asetetut PEVISA-ehdot, ei se takaa terveitä pentuja. Terveystutkimukset ovat mielestäni hyviä apuvälineitä jalostusvalintoja pohdittaessa, mutta ne eivät saa yksistään määrittää lopullista päätöstä parinvalinnalle. Se mikä näyttää paperilta hyvältä voi olla todellisuudessa jotain aivan muuta.

Toivon kasvateistani kasvavan sekä psyykkisesti että fyysisesti terveitä kotikoiria, joista on iloa omistajalleen/omistajilleen mahdollisimman pitkään. Näin ollen tärkeimmät kriteerit pentueen vanhempia valittaessa koskevat niiden luonnetta ja terveyttä. Rodunomainen ja terve rakenne on mielestäni osa terveyttä. Etenkin nartun luonteen tasapainoisuudella on suuri merkitys, sillä sen hormonit välittyvät pennuille jo sikiöaikana. Luonteen tulee myös olla rodunomainen, kuitenkin ottaen huomioon rodun sisäiset variaatiot luonteen osalta. Rakenteen tulee olla tarkoituksenmukainen rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta ajatellen. Yksinkertaistettuna: akitalla ja petit bleu de gascognella tarkoituksenmukainen rakenne on erilainen, sillä rotujen käyttötarkoitus on eri. Petit bleu de gascognen kohdalla toivon myös käyttöominaisuuksien säilymistä. Yksilöiden väritystä, kokoa tms. koskevat valintakriteerit ovat mielestäni hienosäätöä, jotka eivät saa olla määrääviä tekijöitä yhdistelmää valittaessa.

Terveyttä katsoessa molempien aiottujen vanhempien tulee olla perusterveitä ja mitä enemmän myös niiden lähisukulaisten terveysasioita on tiedossa sen parempi. Näin voi tehdä valinnoissaan ns. tietoisia riskejä ennemmin kuin hyppyjä tuntemattomaan. Valitettavasti kuitenkin monessa rodussa geenipohja on vähintäänkin maan sisäisesti pieni ja tällöin vahvistusta on haettava ulkomailta, jolloin monesti mm. terveystaustoista saa tietoa vain rajallisesti. Molemmat kasvattamamme rodut ovat harvalukuisia, joten sukutauluihin tulee kiinnittää huomiota. Yhteisiä sukulaisia löytyy paljon, etenkin paljon käytettyjen urosten kautta. Omalla kohdallani pyrin välttämään muutamien matadoriurosten liiallista toistumista sukutauluissa. Tämä vaikeuttaa sopivien yhdistelmien löytämistä, mutta on toivoakseni vaivan arvoista. Toivon yksilöiltään monipuolisen sukutaulun tuovan lisää elinvoimaa syntyvään pentueeseen.

Täydellistä yhdistelmää ei ole olemassa, vaan jokaisessa koirassa on omat puutteensa – toisissa isompia ja toisissa pienempiä. Näistä sitten täytyy pyrkiä etsimään pari, joka mahdollisimman hyvin täydentäisi toisiaan. Ei ihan helppo tehtävä. Liiallisella karsimisella ja virheiden etsimisellä kuitenkin moni yhdistelmä saattaa jäädä tekemättä, mikä puolestaan osaltaan heikentää rotujen tulevaisuutta harventamalla geenipoolia entisestään. Jokainen tehty yhdistelmä tuo kuitenkin omat geneettiset variaationsa uusiin sukupolviin.

Kasvattajan vastuusta

Psyykkisen ja fyysisen terveyden toteutumista edistää myös se, että oikea pentu löytää tiensä oikeaan kotiin. Kaikki rodut eivät sovi kaikille. Näin ollen kasvattajan tulee osata sanoa ”ei” tuntiessaan, ettei rotu tyypiltään vastaa kysyjän tarpeisiin. Jokainen pennunomistaja tekee omalta osaltaan pr-työtä rodun eteen ja huononmaineen puhdistaminen vaatii todella paljon työtä positiivisten mielikuvien aikaansaamiseksi, sillä negatiiviset mielikuvat syntyvät herkästi ja elävät vahvoina, kun ovat kerran syntyneet. Terveysasioita koskevat vastuukysymykset käydään läpi pennunostajan kanssa kauppakirjaa tehtäessä. Molemmin puolinen reiluus on näissä asioissa mielestäni tärkeää.

Yhteistyöstä

Tärkein yhteistyökumppani kasvatussuunnitelmia tehtäessä on pikkusiskoni Mirva. Hänen kauttaan ajauduin akitojen ja pienten sinisten pariin. Toivoimme yhteisten tuontiemme Sachi Halne Wzgórzen ja W'Natsuki Go Tomimopan muodostuvan akitakasvatuksemme kantanartuiksi. Valitettavasti Sachin kohdalla tämä ei toteutunut, mutta Cocon kautta saimme kaipaamamme jatkumon. Olen onnellinen, että voin jakaa kasvatushaaveet, -suunnitelmat kuin myös kasvatusvastuun Mirvan kanssa. Olemme Mirvan kanssa samaa mieltä meille tärkeistä jalostustavoitteista. Pieniä mieltymyseroja löytyy erinäisten yksityiskohtien, kuten akitan värin (Mirvalla brindle, minulla punainen) sekä oikeailmeisen pään osalta.

Sosiaalialan ihmisenä pidän yhdessä tekemisestä. Näin ollen myös yhteisomistuskoiriemme omistajat, tulevat sijoituskodit sekä tietenkin kaikki kasvattiemme omistajat ovat tärkeä osa verkostoa, joka mahdollistaa kasvatustyömme. Kohdallemme on osunut jo monta hienoa perhettä, jotka ovat tarjonneet mitä parhaimmat kodit kasvateillemme ja eläneet kanssamme sekä ilot että surut, joita tiellemme kasvattajina on osunut. Kiitos teille kaikille! Tästä on hyvä jatkaa. Meille on tärkeää myös pysyä yhteydessä omien koiriemme kasvattajiin, sillä heiltä saamme arvokasta tietoa sekä omia koiriamme että kasvatustyötä ajatellen. Oppipojan asemassa on osattava kuunnella niitä joilta löytyy kokemusta enemmän kuin itseltä sekä hyödyntää oppimaansa kun on sen aika.

Lopuksi haluan kertoa, että ilman perheidemme tukea, miehiämme ja lapsiamme, emme olisi tässä missä nyt olemme. Heiltä on löytynyt ymmärrystä tai vähintäänkin kärsivällisyyttä, kun me siskokset olemme käyttäneet aikaamme sukutaulujen tutkimiseen sekä koirahaaveiden suunnitteluun. He ovat myös pitäneet jalkamme maanpinnalla, kun haaveemme ovat kurotelleet liiaksi kohti pilviä - kiitos teille rakkaat.



MIRVAN AJATUKSIA KASVATTAMISESTA

Ehkä hieman ironista, mutta en ole varsinaisesti koskaan haaveillut kasvattamisesta. Terhin hakiessa kennelnimeä Cazador Grande vuonna 2003, oli alkuperäisenä ajatuksena, että ottaisin Terhiltä dogo argentino Oonan tyttären kotiini kasvamaan. Terhi kuitenkin päätti ettei Oonalle tule jälkeläisiä ja siten itse aloin miettimään muita rotuvaihtoehtoja. Akita rotuna oli pitkän harkinnan tulos ja Lago de Alce -pentueemme se lopullinen sysäys joka sai minut innostumaan kasvatuksesta.

Omat ajatukseni kasvatuksesta on muovautuneet ajan kanssa. Kuten niin monet muutkin asiat elämässä, myös kasvatuksessa on tullut jo koettua moni asia kantapään kautta. Osa niistä on ollut hyvinkin rankkoja oppitunteja, mutta pitäneet jalat sitäkin tiiviimmin maan pinnalla. Ensimmäisen pentueemme syntymästä on tullut kuluneeksi 7 vuotta, mutta koen että olemme vielä alkutekijöissä tällä koko elämänmittaisella oppimatkalla.

Akitojen kohdalla tavoitteenani on saada aikaan luonteeltaan tasapainoisia, terveitä ja elinvoimia yksilöitä, unohtamatta rodunomaista ulkomuotoa. Omasta näkökulmastani geneettinen monimuotoisuus ja liioittelematon peruskoiran rakenne on osa terveyttä. Luonteen puolesta arvostan yksilöitä jotka on itsevarmoja, kohtuullisen helposti lähestyttäviä, rauhallisia ja omassa laumassa hyvin toimeentulevia. Olen jossain määrin ilmehifistelijä, joten kaunis akitan pää ja ilme tekee minuun varmasti vaikutuksen. Tunnen myös hyvin vahvaa mieltymystä brindleen väriin. Ulkomuodolliset pikkuseikat ei kuitenkaan koskaan vaikuta ratkaisevassa määrin omiin jalostusvalintoihin: näinkin haastavassa rodussa ratkaisut tehdään aina luonne ja terveys edellä.

Pieni gascognenajokoirien kanssa tavoitteenani on kasvattaa monipuolisia metsästys-,harraste- ja kotikoiria. Suosin jalostukseen Ranskasta tuotuja yksilöitä, joiden sukutauluista löytyy jotain annettavaa tänne pohjoisempaan Eurooppaan. Jokainen pentue on tarkkaan suunniteltu: laatu korvaa määrän. En käytä jalostukseen koiria, jotka on luonteeltaan ylivilkkaita tai koetaan hankalaksi normaalissa arjessa. Jalostukseen käytettäviltä koirilta täytyy löytyä luonteen puolesta rodulle tyypilliset piirteet: rauhallisuus, älykkyys ja rakastettavuus. Luonnollisesti käyttökoiralla tulee olla myös sille kuuluvat vietit ja metsästyskäyttöä kestävä rakenne. Rotutyypiltä suosin vahvaluustoisia, hyvä rakenteisia, kaunis ilmeisiä ja pitkäkorvaisia yksilöitä.

Akitojen kohdalla yhteistyö muiden kasvattajien kanssa on jäänyt hyvin vähäiseksi. Teemme akitapentueita hyvin harvakseltaan ja itsellemme, joten on ollut helppo säilyttää itsenäisyys tämän rodun kohdalla. Petit bleu de gasconen kohdalla tärkein yhteistyökumppanimme löytyy Ranskasta eli Damien Debrosse (kennel Des Gorges De Ciara). On todella onni, että rodun alkuperämaasta on löytynyt hänen kaltaisensa ihminen, jonka kanssa jaamme hyvin samanlaiset näkemykset kasvatuksesta. Isot kiitokset Damienelle kaikesta, mitä olet tehnyt meidän vuoksemme jo tähän mennessä!

Syksystä 2013 lähtien kennelnimi Cazador Grande on ollut yhteisesti meidän molempien nimissä. Tulevat yhdistelmät ja kasvatuspäätökset teemme aina yhdessä. En olisi luultavasti koskaan eksynyt kasvatuksen maailmaan ilman Terhiä. Kiitos rakas isosisko ♥